Ei pelkoa, en ole ryhtymässä bloggaajaksi, siihen ei löydy kiinnostusta, eikä oikein aikaakaan. Ajatuksena olisi kuitenkin kertoa vaivasta nimeltä Haglundin kantapää sekä siihen liittyvästä kuntousprojektista, ja matkasta takaisin juoksupoluille. Toivon myös, että tästä blogista olisi apua sellaiselle, joka kohtaa saman vamman kuin minä nyt. Haglundin kantapäästä ja siihen liittyvästä kuntoutusjaksosta ei liiemmin ole kirjoiteltu. Yksi hyvä blogi löytyi muutaman vuoden takaa, joka antoi alkusysäyksen tälle blogille.
Aika näyttää, millainen tarina tästä sitten tulee... 😎
Kaikki alkoi akillesvaivasta
Olen harrastanut aktiviisesti juoksua parisenkymmentä vuotta ja tavoitteellisesti yli kymmenen vuoden ajan. Olen harrastanut monipuolisesti liikuntaa liki aina. Akillesjänne alkoi vaivata jo 2018, mutta helpotti hetkeksi, kun minulla alkoi Team Rynkeby-pyöräilyprojekti, jonka aikana en juurikaan juossut
Vaiva palasi uudelleen, kun aloitin juoksemisen aktiivisemmin kesällä 2019 uudelleen. Pikkuhiljaa akillesjänne ärsyyntyi enemmän ja enemmän, joten 2020 kesällä menin fysioterapeutille, jolta sain jumppaohjeet ja tukipohjalliset. Jumppaa tein säännöllisesti kolme kertaa viikossa, lisäksi käytin pohjallisia. Käytössäni oli myös akillesjännettä tukeva kompressiotuki. Jumpasta, pohjallisista ja kompressiotuesta oli yllättävän paljon apua akillesjännevaivaan, joten vaiva hieman rauhoittui. Vaiva kuitenkin uusiutui huhtikuussa 2021 mutta kipukohta oli tällä kertaa alempana, akillesjänteen insertiossa eli kiinnityskohdassa. Kompressiotuki ei auttanut enää tässä tapauksessa, ja pohjallisistakin oli lähinnä haittaa tässä uudessa vaivassa. Niinpä jätin ne pois käytöstä.
Kävin juoksulenkeillä ja kipu iski heti lenkin alusta, mutta siihen ikään kuin turtui. Juoksulenkki keskeytyi kuitenkin viimeistään silloin kun juoksu ei enää tuntunut hyvälle tai kipua ei vain enää kestänyt, vaikka minulla onkin korkea kipukynnys.
Pidin taukoa juoksemisesta, mutta vaiva ei päässyt rauhoittumaan, koska kengät hiersivät kiinnityskohtaa jo kävellessä. Kivun sallimissa rajoissa kävin juoksemassakin, ja alun kipuilun jälkeen akillesjännen ikäänkuin vertyi mutta kipu tuntui yhä. Noidankehä oli valmis, vaikka pidin taukoa juoksemisesta useammankin kerran, kipu kuitenkin palautui aina uudelleen juoksulenkillä.
Toukokuun alussa akillesjännettä tarkasteltiin ultraäänellä, mutta mitään ihmeempään akillesjänteen turvotusta/paksuuntumista lukuunottamatta ei löytynyt. Lenkkeilyä sain jatkaa ortopedin ohjeiden mukaan kivun sallimissa rajoissa. Myös kengät olivat tässä vaiheessa vaihtuneet kevyisiin, mataladroppisiin kenkiin, joissa takareuna on joustava ja pehmeä. Niillä lyhyitä lenkkejä on voinut tehdä suhteellisen kivutta.
Toukokuun lopussa tehtiin toisen ortopedin lähetteestä MRI, jossa selvisi mm. että akillesjänne on paksuuntunut ja sieltä löytyi myös rispaantumaa. Lisäksi peroneus breviksestä löytyi repeämää, jonka syy oli todennäköisemmin useat nilkan nyrjähdykset, koska kerran hyppäsin suoraan nilkkani päälle juostessa, ja kuului aikamoinen rusahdus. Nilkan nivelsiteet ovat löysät mutta sinänsä ne eivät ole vaivanneet.
Kantaluun tilannetta ei jostain syystä radiologin raportissa ollut lainkaan, mikä oli aika erikoista. Sain MRI-kuvista CD:n mukaani, ja koska olin jo hyvän aikaa lukenut erilaisista akillesjänteen ja kantapään vaivoista, osasin tulkita kuvista jonkinlaista luukasvamaa, prominenssia kantaluussa.
En ollut tyytyväinen saamiini diagnooseihin, joten otin yhteyttä kesäkuun alkupuolella alaraajan vammoihin erikoistuneeseen ortopedian erikoislääkäriin, urheiluortopedian dosenttiin Lasse Lempaiseen, joka on operoinut onnistuneesti monia huippu-urheilijoita, ja toimii monessa urheiluseurassa ortopedikonsulttina. Lasse oli kolmas ortopedi, jolta sain olettamani diagnoosin, koska varmistui, että kyseessä oli nk. Haglundin kantapää, eräänlainen kulmikas kantapää. Lisäksi se olisi hyvä leikata, ettei kantapää tekisi enää ikävämpää jälkeä akillesjänteelle. Niinpä olenkin elokuun lopussa menossa Turkuun sairaala Neoon.
Oheisesta kuvasta voi huomata, kummassa jalassa on kulmikas kantapää.
Kesä - valmistautumista leikkaukseen
Aktiivisena ihmisenä - liikun siis monipuolisesti muutenkin, juoksun lisäksi, vapaa-aika kuluu pyöräilyn, spinningin, kuntosaliharjoittelun, Bodypumpin yms parissa - tarkoitukseni oli saada kesällä kroppa niin hyvään kuntoon, että jaksaisin kuntoutusvaiheen tuomat haasteet. Henkiset haasteet voivat olla vaikeammat. Aika näyttää miten siinä käy.
Juoksun olen pitänyt ohjelmassa mukana, tosin sen määrä on ollut suht vähäistä: kolme juoksuharjoitusta, joista kaksi on peruskestävyystreeniä ja yksi hieman reippaampi vauhtikestävyysharjoitus. Kaksi harjoituksista olen suosiolla tehnyt juoksumatolla, koska sen kaltevuutta voi säätää alamäkeen, niinpä akillesjänne ja kantapääkin sietää harjoitusta suht hyvin. Harjoitukset kestävät maksimissaan tunnin, jonka jälkeen suuntaan salille, jossa käyn läpi Personal Trainerin suunnittelemaa ohjelmaa, joka tehty nimenomaan tulevaa keppikautta kautta ajatellen. Eli toisin sanoen voimaa yläkroppaan, ojentajiin ja selkälihaksiin on tullut kesän aikana runsaasti. Ohjelmassa on ollut myös pakaralihaksia ja takareisiä vahvistavia harjoitteita. Olen tehnyt myös porrastreeniä keppien avulla hyppien portaita ylöspäin ja alaspäin. Meillä kun tässä talossa ei ole hissiä, ja keppien kanssa pitäisi pystyä liikkumaan molempiin suuntiin.
Jalkineita, jotka hiertävät akillesjänteen insertioon, olen välttänyt. Kipuilu on ollut kesällä lievempää kuin keväällä ja alkukesällä akuuttivaiheessa, mutta edelleenkin insertiossa tuntuu eräänlaista jaksottaista kirvelyä tai nipistelyä joka päivä. Tuttua on edelleen myös joka-aamuinen akillesjänteen kiristely, ja jäykkyys, ennen kuin jänne alkaa aamun mittaan enemmän vetreytymään.
Alla olevassa kuvassa on esitetty normaalin kantapään ja Haglundin kantapään erot. Haglundin kantapään kulmikkuus ärsyttää akillesjännettä, joka pahimmillaan ajan kuluessa ja vaivan jatkuessa voi johtaa akillesjänteen repeämään.
Mikä sitten oikeasti on Haglundin kantapää
Keksijänsä mukaan nimetty Haglundin kantapää on akillesjänteen kiinnityskohdassa - insertiossa - tai hiukan siitä ulospäin oleva luukasvama eli eräänlainen kantaluun selkeä poikkeava ulkoneva. Kantapään iho punottaa ja ihossa voi näkyä arpia usein esiintyvien rakkojen jäljiltä. Kulmikkaan kantapään kyhmy tai nokka voi hangata akillesjännettä nilkan koukistuksen ja ojennuksen aikana, jolloin akillesjänteen alla tai päällä oleva limapussi (bursa) saattaa ärsyyntyä hankauksen vaikutuksesta, ja limapussi tulehtuu. Limapussin tulehduksen oireita ovat alueen turvotus, punoitus ja kipu.
Kun kuormitus jatkuu, niin akillesjänne alkaa paksuuntua tendinoosimaisesti ja tekee jänteeseen vahinkoa aiheuttaen siihen pinnallisen repeämän paikallisesti. Kantapään kipu lisääntyy, ja jalka on aamuisin jäykkä aiheuttane kipua liikkeelle lähdettäessä. Vaikka jalka aluksi vetreytyykin juoksemisen aloittamisen jälkeen, kuormituskestävyys alkaa kuitenkin vähentyä pikku hiljaa.
Haglundin kantapää on tyypillinen kestävyysjuoksijoiden vaiva. Konservatiivinen hoito on lepo, fysioterapia, hyvät hankaamattomat juoksukengät, ja kantakorotukset auttavat vain kaikkein lievemmissä tapauksissa. Lisäksi pohjelihasten vahvistaminen ja venyttely sekä tulehduskipulääkkeet ja kortisonipistos voivat auttaa. Konservatiivisesta hoidosta tai fysioterapiasta ei kuitenkaan saa pysyvää apua. Kun oireet pitkittyvät, vamma vaatii leikkauksen. Leikkauksessa kantaluun ylänurkka tasoitetaan jolloin luun aiheuttama pinne sekä hankaus jänteeseen häviää. Normaali kävely onnistuu noin neljä viikkoa leikkauksesta ja kevyt juoksu noin 3-4 kuukauden kuluttua.
Lähteenä:
Lempainen Lasse (2020). Akillesjänteen repeämän ja rasitusvammojen leikkaushoito.
Orava Sakari (2012). Käytännön urheiluvammat.
Terveyskirjasto (2016). Haglundin kantapään ehkäisy ja hoito.Kuvat: omista kuvatiedostoista ja HCRD-yhteislenkiltä.
Kommentit
Lähetä kommentti