Operaatio kulmikas kantapää

Kirjoittelen tänne taas pitkästä aikaa. Yksi syy on, etten todellakaan ole mikään blogikirjoittelija, ja toisekseen ei ole juurikaan ollut mitään kerrottavaakaan kuin se, että kuntoutuminen on ollut nousujohteista. Jossen siitä kyhmystä muistanut täällä vielä mainita, niin kerrotakoon, että se oli sulamislangan solmukohta, joka aikanaan sulaa pois. Senkään suhteen ei siis tullut mitään takapakkia. Olin eilen pitkästä aikaa HCRD-yhteislenkillä vetämässä rauhallisinta vauhtia menevää ryhmää. Paitsi että kylmä sää oli tainnut pelottaa suurimman joukon osallistujista, ja tällä kertaa oma vauhtiryhmäni jäi ilman osallistujia. Tämä oli kuitenkin samalla ensimmäinen testihölkkäni sitten elokuisen kantapääoperaation. P eesailin sitten seiskan vauhtiryhmää. J alka kesti hyvin, niin kuin pitikin, vauhti oli sopiva ja syke pysyi hyvin PK-tasolla . Virallinen juoksulupa olisi vasta vuoden alusta mutta eihän se kahdesta viikosta kiinni voi enää olla, kun kuntoutuminen on ollut näin nousujohteista.

Mystisen patin tai kyhmyn arvoitus selvisi, eikä tarvinnut lähteä Turkuun Lempaisen Lasselle sitä näyttämään. Pääsin työterveyslääkärin lähetteellä ortopedille, joka tarkasti tutkailtuaan kertoi patin olevan sulamislangan solmukohta. Patti katoaa ajan mittaan, eikä siitä pidä olla huolissaan. Tuli siis sekin mysteeri selvitettyä.  Tämä viikonloppu oli 2000 toiston komboviikonloppu. Nimittäin lauantaina komboilin Bodypumpin ja TRIP #25 ja tänään reippaahkon kävelyn päälle jälleen Bodypump. Ja pumpissa toistoja siten 2000. Kohta saisi aloittaa myös juoksun AlterG-matolla. Kävelyn lisäksi olen tehnyt kotona vielä olkapäätreeniä. Luulen, että olen ennen paluuta juoksupoluille, rautaisessa kunnossa 💪🏻💪🏻

On kulunut kaksi kuukautta leikkauksesta. Jouduin laittamaan tänään viestiä Lempaisen Lasselle, koska on alkanut pohdittumaan eräänlainen ”luupatti” arven alapuolella kantaluussa.  Tai en ainakaan muista, että sitä olisi aiemmin ollut siinä. Iho on ehkä siitä syystä aika kireä, oikealla puolella akillesjänteen kiinnityskohdan kohdalla tuntuu välillä vähän samanlaista ”kirvelyä” kuin ennen leikkaustakin. Kipeä ”patti” ei kuitenkaan ole.  Kuntoutuminen ja toipuminen on muutoin kyllä edennyt hyvin.  Olen käynyt normaalisti spinningissä ja kävelemässä , ja tehnyt lihaskuntotreeniä, ja mitään kipua ei siis ole tuntunut, ainoastaan aamuisin joudun astumista varomaan, ja akillesjänne tuntuu jäykältä, ennen kuin jalka hieman vertyy.  Kysyinkin Lasselta, kannattaisiko minun nyt tulla näyttämään tätä hänelle? Käydä uudessa röntgenissä tai MRIssä?  Ja onko syytä huoleen? Jään odottelemaan Lassen vastausta. Huomaatko sinä mitään outoa arven alapuolella? Verrokkina terve jalka.

2 4.10. On kulunut tovi, kun olen tänne raapustellut. On ollut kiirettä niin töissä kuin vapaa-ajallakin, niin kokosin tähän muutamat spotit parilta viime viikolta. HCRD-yhteislenkillä peesaajana vauhtiryhmän perässä, ja paluumatkasta vähän edelläkin. Turbovaihde oli päällä, pysyin nimittäin hyvin ryhmän mukana ihan kävellen. Upea syysilma tuli kuin tilauksesta jälleen alkaville yhteislenkeille. Kahden viikon päästä nähdään Töölön kisahallilla.  23.10. Nyt oli sellainen kombo, että oksat pois. Ensimmäinen tunti meni Bodypumpissa, josta taukoa - telakan takia - parisen kuukautta. Ja päälle 40 min TRIP #20, joka luonnollisesti oli mäkipainotteinen. Askelkyykyt korvasin peruskyykyillä. Kroppa ja mieli kiittää. 20.10. Kintun kuntoutuminen on hyvällä mallillaan, ja spinning-tunnitkin menevät normaalispekseillä: klossikengissä ja satulasta nousuilla pelkän istumisen sijaan. 16.10. Launtain reippailut. Takana on suht raskas viikko: on ollut asianhallintajärjestelmän pääkäyttäjä- ja testaajako

Reilu kymmenen kilsaa ja 1:23’11. Kävellen! Kilpailuhenkisenä joku kisa oli ”pakko” tehdä, vaikka tässä telakalla ollaankin. Kisaksi valikoitui Tampere juoksee-tapahtuma, koska Tampere oli entinen kotikaupunkini, jossa asuin lähes kymmenen vuotta. Toisaalta oli varmaa, että reitti oli hiano. Aiemmin en kyseiseen kisaan ollut osallistunut, joten korkkauksen paikka tämäkin, josko tämän ensi vuonna vaikka juoksisi.  Matkaan lähdin viimeisenä, enkä odottanut, että olisi ollut muita kuntoutujia tai kävelijöitä. Eikä ollutkaan. Mutta en ollut kuitenkaan viimeinen maalissa, vaan taakse jäi neljä juoksijaa. Yhden parin otin pari kertaa kiinni, mutta maaliin nämä mimmit ennättivät ensin.  Kuvia en matkalla ehtiny ottaa, sori nyv vaa. Mutta kattokaas, keneen törmäsin vessajonossa ennen kisaa. Potkosen Miraan. Harvemmin sitä on oltu olympiamitalistin kanssa odottamassa vessaan pääsyä samaan aikaan. Vaihdettiin muutama sananen, ja Mira oli ensimmäisessä puolimaratontapahtumassa. Go Mira, toivottav

Perjantain hulinaa HCRD-tapahtumassa  Lauantaina myyntipisteellä: On kulunut jo reilu kuukausi leikkauksesta, ja toipuminen on ollut edistyksellistä. En ole keppeihin päin vilkaissutkaan, ja kipulääkkeitä en ole käyttänyt muutamaan viikkoon,  Tämä viikko on kulunut perinteisten juttujen parissa. Olen siis käynyt kävelemässä, ja kuntoilemassa ulkolaitteilla, sekä spinningissä. Esport Bristolissa on uusi spinningsali, johon mahtuu osallistujia jopa parisenkymmentä. Mutta olin ihan tyytyväinen, että tunneilla ei ole ollut montaakaan polkijaa, koska on parin vuoden ajan tottunut siihen, että kanssapolkija ei ole ihan vieressä. Tänään oli TRIP:ssä uusi ohjelma, joka oli kyllä kiva. Perjantaina ja lauantaina olin ensimmäistä kertaa Helsinki City Running Day-tapahtumassa toimitsijan roolissa. Toimitsijan tehtävät ovat kyllä tulleet vuosien varrella tutuksi muissa tapahtumissa: olen ollut juomapisteellä, kisatoimistossa, sometykkinä, reitin ohjaajana, varustesäilytyksessä sekä jälkipartiotehtä