Viikonlopun meininkiä

-
Perjantain hulinaa HCRD-tapahtumassa 


Lauantaina myyntipisteellä:



On kulunut jo reilu kuukausi leikkauksesta, ja toipuminen on ollut edistyksellistä. En ole keppeihin päin vilkaissutkaan, ja kipulääkkeitä en ole käyttänyt muutamaan viikkoon, 

Tämä viikko on kulunut perinteisten juttujen parissa. Olen siis käynyt kävelemässä, ja kuntoilemassa ulkolaitteilla, sekä spinningissä. Esport Bristolissa on uusi spinningsali, johon mahtuu osallistujia jopa parisenkymmentä. Mutta olin ihan tyytyväinen, että tunneilla ei ole ollut montaakaan polkijaa, koska on parin vuoden ajan tottunut siihen, että kanssapolkija ei ole ihan vieressä. Tänään oli TRIP:ssä uusi ohjelma, joka oli kyllä kiva.

Perjantaina ja lauantaina olin ensimmäistä kertaa Helsinki City Running Day-tapahtumassa toimitsijan roolissa. Toimitsijan tehtävät ovat kyllä tulleet vuosien varrella tutuksi muissa tapahtumissa: olen ollut juomapisteellä, kisatoimistossa, sometykkinä, reitin ohjaajana, varustesäilytyksessä sekä jälkipartiotehtävissä. Tällä kertaa olin ensimmäisenä päivänä jakamassa Garminin väliaikarannekkeita ja Jordanin hammastahnoja. Päiväni alkoi klo 12 ja kesti klo 18 saakka. Päivä oli aika hulabaloota, kun juoksijoita oli niin paljon, mutta kivaa oli, vaikka olikin vähän kiirettä. Lauantaina oli HCRD:n myyntipisteellä myymässä tapahtuman huppareita ja paitoja, ja porukkaa riitti siinäkin oikein kivasti. Kaukaisimmat juoksijat, jotka ostivat tuliaisia kotiin, olivat Brasiliasta. Jalka kesti hyvin monen tunnin seisomisen, ainoastaan illalla tuntui pientä väsymystä.

Oikein mukava viikonloppu oli takana, toivottavasti myös sulla. Huomenna Turkuun ja Lempaisen Lassen vastaanotolle, kertomaan toipumiskuulumisia.




Upea olympiastadion ja maaliintulo. 

Kuten näkyy jalka on hyvin parantunut, muistona pieni arpi.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Operaatio kulmikas kantapää

-
Kuva
Tarinan alku Ei pelkoa, en ole ryhtymässä bloggaajaksi, siihen ei löydy kiinnostusta, eikä oikein aikaakaan. Ajatuksena olisi kuitenkin kertoa vaivasta nimeltä Haglundin kantapää sekä siihen liittyvästä kuntousprojektista, ja matkasta takaisin juoksupoluille. Toivon myös, että tästä blogista olisi apua sellaiselle, joka kohtaa saman vamman kuin minä nyt. Haglundin kantapäästä ja siihen liittyvästä kuntoutusjaksosta ei liiemmin ole kirjoiteltu. Yksi hyvä blogi löytyi muutaman vuoden takaa, joka antoi alkusysäyksen tälle blogille.  Aika näyttää, millainen tarina tästä sitten tulee... 😎 Kaikki alkoi akillesvaivasta Olen harrastanut aktiviisesti juoksua parisenkymmentä vuotta ja tavoitteellisesti yli kymmenen vuoden ajan. Olen harrastanut monipuolisesti liikuntaa liki aina. Akillesjänne alkoi vaivata jo 2018, mutta helpotti hetkeksi, kun minulla alkoi Team Rynkeby-pyöräilyprojekti, jonka aikana en juurikaan juossut Vaiva palasi uudelleen, kun aloitin juoksemisen aktiivisemmin kesällä 2019
Lue lisää

Viesti Lasselle

-
Kuva
On kulunut kaksi kuukautta leikkauksesta. Jouduin laittamaan tänään viestiä Lempaisen Lasselle, koska on alkanut pohdittumaan eräänlainen ”luupatti” arven alapuolella kantaluussa.  Tai en ainakaan muista, että sitä olisi aiemmin ollut siinä. Iho on ehkä siitä syystä aika kireä, oikealla puolella akillesjänteen kiinnityskohdan kohdalla tuntuu välillä vähän samanlaista ”kirvelyä” kuin ennen leikkaustakin. Kipeä ”patti” ei kuitenkaan ole.  Kuntoutuminen ja toipuminen on muutoin kyllä edennyt hyvin.  Olen käynyt normaalisti spinningissä ja kävelemässä , ja tehnyt lihaskuntotreeniä, ja mitään kipua ei siis ole tuntunut, ainoastaan aamuisin joudun astumista varomaan, ja akillesjänne tuntuu jäykältä, ennen kuin jalka hieman vertyy.  Kysyinkin Lasselta, kannattaisiko minun nyt tulla näyttämään tätä hänelle? Käydä uudessa röntgenissä tai MRIssä?  Ja onko syytä huoleen? Jään odottelemaan Lassen vastausta. Huomaatko sinä mitään outoa arven alapuolella? Verrokkina terve jalka.
Lue lisää

Edistystä

-
Kuva
Tänään tapahtui pieni edistysaskel. Koska oli niin nätti ja aurinkoinen ilma, oli pakko lähteä ulos nauttimaan siitä. Ja kuinkas ollakaan tällä kertaa, laskeuduin askel kerrallaan rappuset yhden kepin varassa, tukien toisella kädellä kaiteesta. Toinen keppikin oli mukana, koska lähdin kiertämään korttelia, istuuduin toviksi myös penkille nauttimaan lämmöstä ja auringosta.  Muutama juoksijakin hölkkäili ohi, mutta se ei vielä liiemmin harmittanut, etten ollut siinä menossa mukana. En tiedä sitten missä vaiheessa alkaa tilanne enemmän kärvistämään. Tällä hetkellä on hyvä näin, onhan tässä jo pientä edistystä tapahtunut. 
Lue lisää