Operaatio kulmikas kantapää

Tänään jätin kepit nurkkaan, ja laitoin normaalit juoksukengät jalkaan, ja lähdin nauttimaan kauniista syksyisestä säästä. Mittariin rapsahti reilu kymmenen ja puoli nautinnollista kävelykilometriä.  Normaali kävely oli samalla testi siitä, pystynkö ongelmitta kävelemään kymmenen kilometrin matkan. Ilmoittauduin nimittäin Tampere juoksee puolimaraton & kymppi- tapahtumaan 9.10.2021. Matkan taitan ihan kävellen, ja samalla pääsen ihastelemaan ja nostalgioimaan entisen rakkaan kotikaupunkini maisemia. Tämän viikon käppäilyt reilut 27 km.  Kotikulmilla. Munkan rannassa.

  On kulunut 25 päivää leikkauksesta, ja tänään olin pitkästä aikaa spinningissä. Ja kylläpä teki terää saada kunnon hiki pintaan Juulian ohjaamalla TRIP-tunnilla, Esportissa. Istuin koko treenin ajan satulassa, koska en uskaltanut varata vielä oikealle jalalle polkiessa. Vaihtelin vastusta ylä- ja alamäkien mukaan, ja lihaksissa tuntui nautinnollista väsymyskipua, kunnon treenin puutteesta. Syke nousi maksimissaan 151een, vaikkei se siltä yhtään tuntunut. Ja keskisyke oli hyvin maltillinen 117, eli hivenen jäi alle PK1:sen alarajasta. Eli lujempaakin olisi saanut mennä, mutta tämä oli ihan hyvä aloitus.  BodyPumpiinkin tekisi kovasti mieli, mutta askelkyykkyjä en voi/pysty vielä tekemään. Peruskyykkyjäkin teen vajaalla kyykyllä, erikoiskenkieni kanssa, joissa molemmissa on 10mm korotus. Terveessä jalassa on normaali lenkkikenkä, ja toisessa, kannasta avoin lenkkari. Otan Bodypumpin mukaan ohjelmistoon, jahka lääkäri antaa luvan. Kotona olen kuitenkin jumppaillut sovellettua Bodypumpia

Sain perjantaina 10 mm silikoniset kantakiilat, joiden avulla kävelyharjoitteita voi alkaa tekemään, ja samalla ne säästävät akillesjännettä. Kantakiila pitää laittaa molempiin kenkiin, ettei synny vääränlaista painetta selkärankaan liikkuessa. Niinpä fiksasin kantakiilat syksyn kuuminta juoksumallistoa oleviin kenkiini, ja voilà tulos on tässä. Samalla otin kuvan myös pohkeitteni nykykunnosta. Hieman oikean jalan pohjeosasto on vähän kapeampi kuin vasemman, ja onhan varmaan molemmat pohkeet kokeneet pientä lihaskatoa tämän tauon aikana. #Pottuvarvasosastoselfie Pientä eroa pohkeissa. 10 mm kantakiilat saapuivat vihdoin. Syksyn kuuminta juoksukenkämallistoa. Sain vihdoin myös lenkkarit mahtumaan jalkaan... ... tai ei ihan. Se vaati pientä tuunausta. Kun laittoi lenkkarit jalkaan pitkästä aikaa, niin melkein teki mieli juosta. Mutta vielä on maltettava muutama kuukausi. Tämän päivän lenkillä ajatuksena oli tehdä vauhtikeppäilyn lomassa kävelyharjoitteita, tukematta keppeihin. Vauhtikepp

Tämä viikko on mennyt aika lailla saman kaavan mukaan kuin edellinenkin: etätyöpäivän jälkeen keppikäppäilyt Pirkkolaan ulkoliikuntalaitteille treenaamaan yläkroppaa. Kaava on siinä ollut aika sama: rintaprässiä, leuanvetoa, ja treeniä myös selälle ja olkavarsille. Keppien kanssa saa lisäksi hyvää treeniä myös ojentajille. Luulenpa, että voimatasot ovat pysyneet aika hyvinä telakallakin. Josta tulikin mieleeni, että mistä tietää, että on juoksutauolla? No siitä, kun varpaankynnet ovat saaneet rauhassa taas kasvaa. Kuulun nimittäin niihin tapauksiin, joilla kynnet saavat kyytiä, kun juoksu on säännöllisempää ajanvietettä. Ainoastaan yksi kynsi on säilynyt kovemmilta kolhuilta, ja se on oikean jalan isovarpaan kynsi.  Eilen alkoi vihdosta viimein Juoksuliike Espoon vauhtitreenit. Olen koulutukseltani myös koulutettu juoksuvalmentaja (SUL taso 3), ja Juoksuliike Espoon vauhtitreenit ovat pyörineet jo useamman vuoden ajan keväisin ja syksyisin. Tosin koronarajoitusten aikana, toiminta oli

Vauhtikeppeilypäivä. Lähdin moikkaamaan juoksukavereita, HCRD- yhteislenkin/ w/ @craftsportswearfin starttiin. Tänään oli vuorossa reittien katselmusta: kaksi nopeinta ryhmää juoksi HCR: n reitin ja yksi ryhmä Helsinki City 5:sen reitin.  Ja koska oli tullut kiire bussille, keppitekniikka hioutui kuin itsestään, ja lentoaskeleella loikin pysäkille, ja sitten vielä toiselle pysäkille, koska ensimmäisen pysäkin bussista myöhästyin nippa nappa. Pysäkkien välillä oli kilometrin matkan, johon nykytekniikalla kesti reilu 11 minuuttia. Aiempi vauhti oli vaatimattomampi 18 minuuttia. Viikon keppikäppäilyjä tuli muuten vajaa 20 km. Mielelle teki hyvää nähdä juoksukamuja ja kropalle saada tehokkaampi keppitreeni. Myös etenkin ojentajat, ja yllättävää ehkä kyllä, vatsalihaksetkin saivat kunnon treenin. Huomenna poistetaan ompeleet, katsotaan miten sen jälkeen lähtee kulkemaan. 

On kulunut viikko leikkauksesta, ja toipuminen on ihan hyvällä mallilla. Olen päivittäin käynyt keppikäppäilyllä, aluksi ihan korttelin ympäri ja sitten hieman pitempiä lenkkejä. Mutta en kuitenkaan kolmea kilometriä enempää. Ei siitä syystä, että jalka jotenkin kipeytyisi vaan siitä, että se matkanteko keppien kera on vain pirun hidasta. Toisaalta ompeleet poistetaan ensi maanantaina, joten en halua mitään takapakkia, intoilemalla liikaa. Jalkapöydän lihaskalvot ovat myös aika kireät, koska liikun tukien kyynärsauvoilla päkiöiden varassa. Niitä oli pakko alkaa hieroa tänään, etteivät ihan jumiudu, oireita on nimittäin ollut lievä puutuminen. Eli syitä oli loppuen lopuksi montakin. Mutta. Hiljaa hyvää tulee sanoisi joku, ehkä siinä on jotain perääkin.  Käppäilin eilen urheilupuistoon, jossa on ulkoliikuntavälineitä, ja treenasin yläkroppaa prässi-, leuannosto- ja selkälaitteissa. Käppäilyä tuli sille päivälle ehkä kolmisen kilsaa, olin nimittäin unohtanut! laittaa sykemittarin päälle.

  Siistiä jälkeä sanoisin.

Tänään tapahtui pieni edistysaskel. Koska oli niin nätti ja aurinkoinen ilma, oli pakko lähteä ulos nauttimaan siitä. Ja kuinkas ollakaan tällä kertaa, laskeuduin askel kerrallaan rappuset yhden kepin varassa, tukien toisella kädellä kaiteesta. Toinen keppikin oli mukana, koska lähdin kiertämään korttelia, istuuduin toviksi myös penkille nauttimaan lämmöstä ja auringosta.  Muutama juoksijakin hölkkäili ohi, mutta se ei vielä liiemmin harmittanut, etten ollut siinä menossa mukana. En tiedä sitten missä vaiheessa alkaa tilanne enemmän kärvistämään. Tällä hetkellä on hyvä näin, onhan tässä jo pientä edistystä tapahtunut. 

Tänään kävin vaihtamassa siteet työterveydessä sairaanhoitajan luona. Haava oli hyvin lähtenyt paranemaan, ja nyt pitää päivittäin suihkutella haava-aluetta.  Ei kovin kauniin näköistä, mutta haava on paranemaan päin.  Leikkauksen jälkeen olen selvinnyt suhteellisen vähillä kivuilla. Panacodin otin illan leikkauksen jälkeen illalla, joka oli virhearvio, sillä siitä seurasi aivan jäätävä närästys, ja kylmänhiki puski pintaan. Kärvistelin tovin, ja närästys helpotti viimein, kun nostin tyynypäätä ja join jugurttijuomaa. Sittemmin olen pärjännyt yhdellä Panadol Fortella ja Etoriceoxipillä per päivä, enkä vahvempia mömmöjä aio otakaan, jos ei ole aivan pakko. Päivisin olen käynyt kerran ulkona happihyppelyllä, hyppien raput alas ja ylös. Keppeihin en edelleenkään uskalla oikein täysin luottaa portaissa, joten olen edennyt ala-ja yläkertaan kaiteeseen ja seinään tukien. Hyvinhän se sujuu niinkin. 54 porrasta ylös ja alas. Muuten kyllä keppien kanssa kävely onnistuu hyvin, on tullut siihen v

Leikkauspäivä 31.8. Aamulla oli aikainen herätys, ja sitten aamujunalla Turkuun. Syömättä piti olla kuusi tuntia ennen leikkausta, mutta koska leikkaus oli aamupäivästä, paasto hoitui vain olemalla syömättä aamupalaa. Vettä sai juoda vähän vielä kaksi tuntia ennen operaatiota.  Saavuin Sairaala Neoon, ja ensimmäisenä täyttämäni esitiedot käytiin sairaanhoitajan kanssa läpi, ja varmistettiin mikä jalka oli kyseessä. Lisäksi selvisi, että joudunkin vähän aikaa odottelemaan, ennen kuin pääsen leikkauspöydälle. Se ei kuitenkaan hirveämmin haitannut, kun sain loikoilla mukavassa nojatuolissa. Samalla jännitys myös hieman hälveni. Sain esilääkityksenä Panadol Fortea. Tila, jossa valmistaudutaan leikkaukseen. Kun leikkaushetki lähestyi, leikkaava ortopedi Lasse Lempainen tuli juttelemaan, ja piirsi leikkausmerkinnät jalkaan. Sitten minut nostettiin leikkauspöydälle, ja anestesialääkäri kävi läpi mitä ja millaista puudutusta käytetään. Ensimmäiseksi laitettiin kanyyli käsivarteen, joka sattui

Ennen yhteislenkkiä. Kuvan nappasi ohjaajamme Toni. Sunnuntai 29.8. Sunnuntai ja HCRD-yhteislenkki. Olen siis käynyt vetämässä Helsinki City Running Day:n yhteislenkkejä jo useamman vuoden ajan. Alkuvaiheessa yhteislenkin nimi oli toki hieman toinen, mutta en mene siihen nyt tämän enempää. Vauhtiryhmiä on neljä, joten jokaiselle löytyy sopiva ryhmä kunnon mukaan. Tämän sunnuntain vauhtiryhmäni oli rauhallisin, koska kovin paljon kovempaa en pysty ulkona juoksemaan. Eli 7:48 keskarilla kierreltiin urbaanisti Haagassa. Jäin samalla toviksi yhteislenkkitauolle. Yhteislenkit tosin jatkuvat luonnollisesti ilman minua, ja seuraava yhteislenkki on 12.9. jolloin nopeimmat ryhmät kiertävät HCR-reitin. Tervemenoa silloin mukaan 😄. Oheisen linkin kautta HCRD:n sivuille: Helsinki City Running Day Maanantai 30.8. Iltalenkillä. Se oli samalla hetkeksi myös viimeinen juoksulenkkini. Lisäksi aloitin esivalmistelut leikkausta varten juoksulenkin jälkeen, ja suihkussa hinkkasin paikat puhtoiseksi 😅. I