Käppäilyä ja kenkäpulman ratkaisu

On kulunut viikko leikkauksesta, ja toipuminen on ihan hyvällä mallilla. Olen päivittäin käynyt keppikäppäilyllä, aluksi ihan korttelin ympäri ja sitten hieman pitempiä lenkkejä. Mutta en kuitenkaan kolmea kilometriä enempää. Ei siitä syystä, että jalka jotenkin kipeytyisi vaan siitä, että se matkanteko keppien kera on vain pirun hidasta. Toisaalta ompeleet poistetaan ensi maanantaina, joten en halua mitään takapakkia, intoilemalla liikaa. Jalkapöydän lihaskalvot ovat myös aika kireät, koska liikun tukien kyynärsauvoilla päkiöiden varassa. Niitä oli pakko alkaa hieroa tänään, etteivät ihan jumiudu, oireita on nimittäin ollut lievä puutuminen. Eli syitä oli loppuen lopuksi montakin. Mutta. Hiljaa hyvää tulee sanoisi joku, ehkä siinä on jotain perääkin. 

Käppäilin eilen urheilupuistoon, jossa on ulkoliikuntavälineitä, ja treenasin yläkroppaa prässi-, leuannosto- ja selkälaitteissa. Käppäilyä tuli sille päivälle ehkä kolmisen kilsaa, olin nimittäin unohtanut! laittaa sykemittarin päälle. No joka tapauksessa tuli ihan hyvä kombo tehtyä.

Tänään käppäilin lähimpään puistoon ja sieltä takaisin, ja mittariin tuli lukemaa vajaa kolme, ja kolme varttia meni siihen happihyppelyyn. Ratkaisin lisäksi kenkäpulmani sillä, että otin käyttöön miehen sandaalin, ja kiinnitin tarrakiinnikkeen vielä varmuudeksi klemmarilla. Aiemmin olin nimittäin lähtenyt vain sukka toisessa jalassa käppäilylle, ja kieltämättä pienet kivet tuntuivat aika inhoilta päkiässä. Ompeleen päällä on tuplasidokset, ja ne pehmentävät kivasti astumista. Ihan alun alkaen siinä oli kolmekin sidosta, joista keskimmäinen oli jonkinlaista pumpulisidosta. Pidin triplakerrosta viikon ajan, ja eilen luovuin pumpulikerroksesta.