17 päivää leikkauksesta
Eilen alkoi vihdosta viimein Juoksuliike Espoon vauhtitreenit. Olen koulutukseltani myös koulutettu juoksuvalmentaja (SUL taso 3), ja Juoksuliike Espoon vauhtitreenit ovat pyörineet jo useamman vuoden ajan keväisin ja syksyisin. Tosin koronarajoitusten aikana, toiminta oli pysähdyksissä. Eilen ohjelmassa oli valmistava harjoitus lauantain Espoon rantamaraton-tapahtumaan osallistuville. Teki mielelle hyvää päästä jollain tasolla juoksun pariin, vaikka juoksuohjelmia olen saanut tehdä koko ajan. Kiitos siitä valmennettavilleni!
Maanantaina poistettiin ompeleet, ja haava oli hyvin lähtenyt paranemaan. Haavan päälle laitettiin haavateippi, ja ohjeena oli, ettei sitä saanut vuorokauteen kastella, lisäksi teipin sai poistaa vasta perjantaina eli tänään. Kuvista näkee tämänhetkisen tilanteen, ja myös sen, että kenties olisi jalkahoito paikallaan, sen verran kuiva on iho.
Olen ollut onnekas siinä, ettei kipuja ole ollut (*koputtaa puuta), ja selvinnyt vain yhdellä Panadol Fortella per päivä. En välttämättä olisi tarvinnut sitä yhtäkään, mutta varmuuden vuoksi olen lääkkeen ottanut. Siedän kipua kuitenkin aika hyvin, joten ihan hevillä en vahvempia mömmöjä ota.
Nyt kun ompeleet on otettu pois, saa alkaa tekemään kävelyharjoitteita, ja jonkin verran olen tuetusti koettanutkin niitä tehdä. Mutta jollain tapaa kantapää tuntuu sen verran oudolta, ja kävelyaskeleita otettaessa kantapään alueella on tuntunut vihlontaa, että olen kävelyn suhteen mieluummin liian varovainen vielä tässä vaiheessa, koska edistyminen on ollut muutoin ihan hyvää. Paluu kuntosalille ja vesijuoksu ja/tai uinti on suunnitelmissa aloittaa jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi ilmat ovat suosineet hyvin ulkoilua, ja ulkokuntoilua.
Kommentit
Lähetä kommentti