Terveisiä Turusta Lempaisen Lassen käsityö- ja nikkarointipajasta

Leikkauspäivä 31.8.

Aamulla oli aikainen herätys, ja sitten aamujunalla Turkuun. Syömättä piti olla kuusi tuntia ennen leikkausta, mutta koska leikkaus oli aamupäivästä, paasto hoitui vain olemalla syömättä aamupalaa. Vettä sai juoda vähän vielä kaksi tuntia ennen operaatiota. 

Saavuin Sairaala Neoon, ja ensimmäisenä täyttämäni esitiedot käytiin sairaanhoitajan kanssa läpi, ja varmistettiin mikä jalka oli kyseessä. Lisäksi selvisi, että joudunkin vähän aikaa odottelemaan, ennen kuin pääsen leikkauspöydälle. Se ei kuitenkaan hirveämmin haitannut, kun sain loikoilla mukavassa nojatuolissa. Samalla jännitys myös hieman hälveni. Sain esilääkityksenä Panadol Fortea.

Tila, jossa valmistaudutaan leikkaukseen.

Kun leikkaushetki lähestyi, leikkaava ortopedi Lasse Lempainen tuli juttelemaan, ja piirsi leikkausmerkinnät jalkaan. Sitten minut nostettiin leikkauspöydälle, ja anestesialääkäri kävi läpi mitä ja millaista puudutusta käytetään. Ensimmäiseksi laitettiin kanyyli käsivarteen, joka sattui toimenpiteistä ikävimmältä. Kanyyli muistutti nimittäin olemassaolostaan koko leikkauksen ajan, kun vatsallani yritin löytää sopivaa asentoa. Spinaalipuudutuksen laitto tuntui myös hieman, muttei niin pahalta. Vertasin tilannetta hammaslääkärin antamaan puudutukseen, jossa jollain metrin pituisella puudutuspiikillä isketään ikeneen.

Lempaisen piirrustukset.

Itse leikkaus ei tosiaan tuntunut miltään, kuului vain iloista puheensorinaa hoitohenkilökunnan ja Lempaisen kesken. Aina välillä naputeltiin taltalla ja viilalla, ja sitä toimenpidettä toistettiinkin useampaan otteeseen. Itse toimenpide tehtiin verityhjiössä, ja viilto tehtiin akilleksen lateraali- eli uloimpaan sivuun ja myös osittainen bursektomia tehtiin sekä akillesjänne vapautettiin kevyesti. Nilkan ollessa dorsifleksiossa, luinen reuna oli painanut jänteen anteriorista pintaa, joten prominentit kohdat poistettiin kantaluusta ja kantaluun kulmaa tasoiteltiin taltalla ja viilalla sekä viimeisteltiin vielä poltolla. Mediaalisesti oli löytynyt osittaista jänteen anteriorisen pinnan vauriota, joka ei kuitenkaan vaatinut reinsertiota, vaan siistittiin. Tämän jälkeen nilkan ekstensiofleksio liike ei aiheuttanut enää jänteen painaumaa, joten operaation jälkeen alue huuhdeltiin ja suljettiin kerroksittain. Lopuksi laitettiin subcutaanisesti vicryliset iholle poistettavat madrassit ja reilu pehmustettu sidonta.

Seuraavat kuvat saattavat järkyttää herkempiä, joten skippaa kuvaosion yli.

Anestesiahoitajan ottamia kuvia leikkauksesta.

Leikkauksen jälkeen pääsin lepäilemään ja sain aamupalan, joka aikansa puolesta oli ennemminkin lounas. Oli kyllä vänkä olotila, kun jalkaa ei tuntenut. Kymmenen päivää mennään kevennetyllä varauksella, ja sitten pikkuhiljaa asteittain normikävelyyn. Siteet vaihdetaan parin päivän päästä, ja parin viikon päästä otetaan ompeleet pois ja kuntoutus voi alkaa. Kuukauden päästä menen kontrollikäynnille Lassea treffaamaan uudelleen. Kipulääkkeeksi sain Panacodia ja tulehduslääkkeenä oli Etoricoxibia, varmuudeksi sain mukaani myös pari tablettia morfiinia.

Leikkauksen jälkeen sain vähän purtavaa.

Kuva ennen leikkausta.

Ennen kotiutusta fysioterapeutti tuli antamaan kuntoutusohjeita, kävelyharjoitteita, ja tarkisti kävelytekniikkani kyynärsauvojen kanssa. Keppien kanssa kävelyä oli tullut harjoiteltua jo kesällä. Nyt tilanne oli vain erilainen, koska en voinut toiseen jalkaa tukea yhtään, koska siinä ei ollut lainkaan tuntoa. Erityinen neuvo oli, että kohoasentoa tulee olla runsaasti alkupäivien ajan.

Mies oli tullut paluumatkan ajaksi vastaan, koska tuli olla saattaja leikkauksen jälkeen. Muutoin olisin joutunut jäämään sairaalaan yöksi. Hän rullasi minut pyörätuolilla juna-asemalle. Junamatka meni pidettyä kinttua niin ylhäällä kuin mahdollista, ja taksilla tulimme kotiin juna-asemalta. Ilta meni oloa tunnustellessa, ja oli aika härö tunne, koska omaa jalkaansa ei tuntenut. Tunto oli palannut sairaalassa jo ahterista polveen saakka, mutta nilkasta alaspäin ei ollut mitään tuntoa. 

Paluumatkalla.

Yöksi otin yhden Panacodin, joka aiheuttikin aikamoisen närästyksen, myös kylmähiki nousi pintaan. Soitin aamulla anestesiasairaanhoitajalle, joka varmisti, että kyseessä oli Panacod, johon reagoin näin voimakkaasti. Hän suositteli käyttämään Panadol Fortea, jos säryt eivät ole kovin kovat. Lisäksi aamulla on hyvä ottaa Etoricoxibia, jota otetaan muutenkin kerran päivässä.

Erityiskiitos Lasse Lempaiselle ja hoitotiimille!! 💚

Keskiviikko 1.9. 

Tunto ja varpaat alkoivat heräillä tänään, ja kävin haukkaamassa happea ulkona. Sehän tiesi pientä kuntoilua; ei kun kepit messiin ja kinkaten alas seinästä ja kaiteesta tukea ottaen, sama homma sitten ylös tullessa. Saa nähdä miten vahvaksi terveen jalan lihakset kehittyvät, portaita pomppiessa.

Tänään sain aloittaa pientä kuntoutusjumppaa, joka sisältää verenkiertoa vilkastuttavaa varpaiden koukistamista ja ojentamista. Lisäksi ohjeissa on jumppaa operoidulle jalalle: reisilihaksen jännittämistä makuulta, operoidun jalan nostoa ylös, ja samalla reisilihaksen jännittämistä, sekä kylkimakuulla ulompien ja sisempien reisilihasten jumppaa ja keskimmäisen pakaralihaksen vahvistamista.